Toimintaterapia
Toimintaterapia on ihmislähtöistä. Ihminen on aktiivisen toimijan roolissa, emmekä voi ratkaista haasteita ilman ihmisen omaa motivaatiota ja hänen vahvuuksiensa tunnistamista ja vahvistamista.
Toimintaterapian teoriatausta on monitieteellinen. Pääosin perusteet ovat toiminnantieteessä. Toimintaterapia toteutuu asiakkaan omassa toimintaympäristössä, tai sen tiiviinä osana. Toimintaa tarkastellaan suhteessa sosiaaliseen, kulttuuriseen tai fyysiseen ympäristöön. Toimintaterapian tavoitteena on mahdollistaa osallisuus yhteiskunnassa tukemalla asiakkaan muutosta toimijana.
Toimintaterapian lähtökohtana on jokaisen ihmisen oikeus osallistua itselleen merkitykselliseen toimintaan ja omaan arkeensa. Toimintaterapian tavoitteena on mahdollistaa asiakkaan itsenäisyyttä omassa arjessa ja toiminnassa eli osallistumisessa omaan elämään ja sen valintoihin. Sen perustana on näkemys ihmisen mahdollisuudesta vaikuttaa tulevaisuuteensa, terveyteensä ja hyvinvointiinsa tekemisensä ja omien valintojensa kautta. Toimintaterapeutin vahvana ytimenä on toimintamahdollisuuksien arviointi ja tukeminen, toiminnan terapeuttinen käyttö sekä terapiasuhdeosaaminen. Toimintaterapia perustuu asiakkaan, toiminnan ja terapeutin väliseen suhteeseen. Toimintaterapeutti rakentaa asiakkaan kanssa terapeuttisen suhteen, johon olennaisesti sisältyy toiminta. Toimintaterapeutti tuo asiakkaan kanssa tapahtuvaan työskentelyyn asiantuntemuksensa toiminnasta ja sen terapeuttisesta käytöstä.
Toimintaterapia on myös konsultointia ja yhteistyötä asiakkaan verkostojen kanssa. Toimintaterapeutti voi myös ohjata asiakkaan lähiympäristöä (perhettä, avustajia, hoitajia) asiakkaan arjen omatoimisuuden tukemiseen. Toimintaterapiassa asiakas ja hänen lähiverkostonsa ovat aktiivisia toimijoita, joiden kanssa terapeutti etsii yhteistyössä toimivia ratkaisuja, joiden avulla osallistuminen mahdollistuu juuri niihin arjen toimintoihin, jotka asiakas kokee elämässään merkitykselliseksi.
